Kulman takaa löytyy kubistinen lyhtypylväs, jonka viereen Teemu laitetaan seisomaan mittatikuksi. Muutama metri pylväästä oikealle on tunnettua oluttupaosastoa edustava U Pinkasu, jossa meidät ohjataan yläkertaan nauttimaan tummaa Master-olutta, ehkä siksi että saatoimme vahingossa vaikuttaa potentiaalisilta lounastajilta.
Teemu päättää skipata hukkaamansa paperin uudelleentulostuksen nettikahvilassa, koska puolen tunnin käyttö maksaisi sata korunaa ja tulostus lisäksi ekstraa. Kävelemme jälleen Kaarlen sillalle, tällä kertaa toiseen suuntaan kuin edellisenä iltana ja lisäksi valoisaan aikaan. "Pienen puolen" eli linnan kukkulan maisemaa väitetään Euroopan kaupunkien kauneimmaksi. Luultavasti edes seurueemme ei onnistu pilaamaan näkymiä.
Sillan toisessa päässä laskeudumme portaita alas kadulle ja Kampa 14 -ravintolaan. Sisällä jatkuu jo vuorokautta aiemmin alkanut musiikkipainajainen; paikallinen radio City ja Europen Final Countdownin nekrofiilinen versio. Pieniruokaisimmat Teemu ja Pekka päättävät viisaasti jakaa päivän menun siten, että toinen nauttii sipulikeiton ja leivät, ja toinen maanviljelijän paistetun porsaan hapankaaleineen.
Ulkona satelee kevyesti. Oikaisemme jonkinlaisen puiston ja omalaatuisten kylttien ohi mainioon kellariravintolaan eli Pivnice Pod Petrinemiin, joka ei kirjallisuuden mukaan ole turisteilla pilattu ja tämän väitteen voi hyvin allekirjoittaa, vaikka kävimmekin siellä. Miljöö on autenttinen mutta tilava. Urquell maksaa 29 Kc ja Staropramen 20,50 Kc.
Matka jatkuu takaisin joen itäpuolelle pitkin Jiraskuv -siltaa, jonka toisella puolella on jatkeena Resslova -katu. Sillalta havaitsemme toistakymmentä poliisiautoa, jotka ajavat pillit vinkuen pitkin joenrantaa. Seuraavassa olutpaikassa (Krcma U Parasutistu) televisiossa kerrotaan, että Maiselova -kadulla on ollut mellakoijia, joita poliisit kuljettavat säilöön.
Joka tapauksessa siirrymme ongelmitta metrolla kolme asemanväliä takaisin supermarketin ja apartmentin huomaan. Pienen lepotauon jälkeen suunnistamme Pekan vihjeiden perusteella kymmenen minuutin kävelymatkan päähän U Modre Kachnicky:yn. Hyvä yleisneuvo onkin, että matkassa kannattaa olla joku, jolle kaupunki on työmatkoilta tuttu - niiden tapahtumat muistaa yleensä paremmin kuin lomamatkojen.
Etenemme suoraan pääruokaan. Edustettuna on eläinkunnan laaja kirjo: fasaania, lammasta, jänistä... Teemu on niin innostunut ruoan ja paikan tasosta, että kaikki päättävät ottaa myös jälkiruoan, paitsi toinen Teemu, jonka jälkiruoka on kermalikööri jääpalasella. Teemu puolestaan luottaa oluen juomiseen, samalla kun muut jakavat keskenään viinipullon. Sen sisältö vaahtoaa mielenkiintoisella tavalla ja osoittautuu äärimmäisen hyväksi puolukkaruoan viiniksi. Saamme viidestään aikaan jopa oikealta ravintolalta näyttävän laskun, 4500 Kc plus juomarahat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti