Jatkamma Think Pink (!) -kuppilaan pohtimaan tilannetta keskelle aukiota, josta onnistumme jopa sijoittamaan itsemme kartalle. Olut on hieman turistihintainen, 50 Kc. Matkaa jatketaan kovassa sivutuulessa jokirantaan ja sillan yli tekniikkamuseota ja vanhoja Skodia kohti, mutta museo on remontin vuoksi suljettu. (Tästä on tulossa tapa.) Vieressä on maatalousmuseo ja etualalla pari vanhaa traktoria, museokierrosta ei kuitenkaan harkita vakavissaan.
Äärimmäisen vessahädän vuoksi poikkeamme Cafe Bar Lentaan, jossa Loret -calvados maksaa 47 Kc. Kävelemme edelleen viereisen kadun raitiovaunupysäkille, jossa vuorot 1, 15 ja 25 osoittautuvat sopiviksi. 15 saa kunnian kuljettaa Teemut ja Pekat joen länsipuolelle linnan liepeille. Kolmen päivän turistiliput, hinta 220 Kc, on järkevästi ostettu edellisenä päivänä kentältä, joten ainoa tarvittava toimenpide tässä vaiheessa on lipun leimaaminen.
Koska yllätysnälkä on kehittynyt, menemme pienen kävelyosuuden jälkeen mielenkiintoiseen sisäpiha'läävään', jonka pihassa on Peugeot 309. Valinta kohdistuu gulassiin ja isokokoisemmat ihmiset nauttivat lisäksi juustosalaatit. Tätäkään paikkaa ei ole hinnalla pilattu, ottaen huomioon sijainnin.
Matkan jatkuessa havaitaan myös Neruda -kadulta apartment, johon meidän piti majoittua, mutta onneksi ei kuitenkaan. Naapurissa kun on vain karmeita turistikrääsäkauppoja ja esimerkiksi supermarket Albertin olutosastoa olisi voinut tulla ikävä.
Suunnistamme Kafka-museoon, pääsy aikuisilta 120 Kc. Edustalla on suihkulähde, jota ei kannata mainita. Sisältä päin museo on jokseenkin ankea, ellei tunne Kafkan elämää ja tuotantoa. Toisaalta vierailun tarkoitus on kai oppia siitä jotain. Noin tunnin vaeltelun jälkeen
yritämme löytää olutpisteen, mutta lähistöllä on vain liian ruokaravintolalta näyttäviä paikkoja.
Valkoisen liinan ääreen lopulta päädymmekin: ravintolassa ei ole tähän aikaan päivästä ketään (Can we only drink?), ja pätevänä harjoittelijana toimiva tarjoilijatyttö napsauttaa olut tuotuaan päälle Titanic & All by myself -kauppakeskusluikutukset. Syitä tähän operaatioon ei kannata edes pohtia. Joka tapauksessa kauppakeskusmusiikki päihittää ärsyttävyydessään jopa jonotusmusiikin, hissimusiikin ja panhuilulla soitetun Abban, etenkin jos näkee seuraavana päivänä TV:n avattuaan vahingossa Celine Dionin.
Olutta nauttiessamme paikalle tulee ravintolasetä, joka mainostaa luumuvodkaa, ja helposti taivuteltavina päädymme kaikki ottamaan yhdet. Yhteensä juomat maksavat 150 Kc nokalta. Lähdemme jatkamaan kohti Kaarlen siltaa takaisin joen itäpuolelle. Matkan varrella puusta roikkuu iso vaalea hämähäkki, jonka saaminen valokuvaan pimeyden keskellä on yllättävän vaikeaa.
Sillalla on melko vilkasta, olkoonkin marraskuu. Keskusaukion tuntumasta löytyy ystävällinen pizzeria, jossa voi käydä vessassa maksamatta mitään. (Tai ehkä niin on muuallakin kaupungissa, mitä suomalainen ei välttämättä tiedä.) Pekka tekee turistiostoksen eli hankkii 240 Kc maksavan myyrän eli Krtekin.
Lepotauolle palataan Albertin kautta. Perunalastuihin ja hedelmiin sortunut Teemu päättää passata päivällisen kokonaan. Televisiosta kuitenkin tulee korvikkeeksi mielenkiintoista saksaksi selostettua pokeriohjelmaa. Muut Teemut ja Pekka päivällistävät juutalaiskorttelissa samalla kadulla, jossa päivää myöhemmin mellakoidaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti