tiistai 23. lokakuuta 2012

Pariisi 10.10.2012

Ei auta itku markkinoilla! Kantapaikan aamukahvin, croissantien ja laukkujen pakkaamisen jälkeen oli aika ottaa suunta kohti lentokenttää. Tekeydyimme tyhmiksi turisteiksi ja pyysimme respaa varaamaan kyydin kahdeksitoista, vaikka melko edullisen taksin (45-50 euroa) olisi saanut napattua kadultakin.

Hintaa kyydille varauksineen kertyi lopulta 64 euroa. Mutta taksi oli sitten sitäkin mieleenpainuvampi: kun noutaja saapui, luulin, että joku paikallisista kurtisaaneista oli tullut katsastamaan hotellihuonetta tai tervehtimään tuttua henkilökuntaa. Hän osoittautuikin taksinkuljettajattaren apunaiseksi, joka korkeista koroista huolimatta siirteli urhoollisesti laukkujamme. Positiivista oli myös tila-auto, koska tunsimme olomme huomattavasti turvallisemmaksi suuremman menopelin takapenkillä.

Charles de Gaullella oltiin tavoillemme uskollisesti runsaasti etuajassa. Automaattisten check-in -pömpeleiden puuttuminen maailmalta jaksaa joka kerta hämmästyttää suomalaista, ja niinpä liityimme kuuliaisesti osaksi jonomuodostelmaa, jota palveltiin ranskalaisella tehokkuudella. Toinen hämmästyksen aihe oli vaatimaton puotien määrä, sillä piskuisessa terminaalissa ei oikeastaan ollut mitään muuta kuin yksi kahvila, yksi kauppa ja mielenkiintoisen näköinen joulupukinpunainen piano. Konjakkia ja shamppanjaa oli runsain mitoin myynnissä.

Hyvin sujuneen lennon jälkeen oli ilo laskeutua kotimaan kamaralle, jossa meitä odotti yllätysbemari. Erityisen mukavaa oli päästä taas osalliseksi suomalaisesta logiikasta ja liikennekulttuurista, vaikka omalla tavallaan Pariisia jäikin ikävä. Matka oli suorastaan non merde ja tulipahan tehtyä.

Au revoir!


Ei kommentteja: