tiistai 23. lokakuuta 2012

Pariisi 9.10.2012

Aika rientää hurjaa vauhtia silloin kun on kivaa. Tiistaiaamuna ensimmäinen ihmetyksen aihe oli se, kuinka tämä voi olla jo viimeinen kokonainen päivä Pariisissa.

Tarkoitus oli kierrellä katsomassa nk. pakollisia kohteita ja pilvipoutainen sää suosi pyrkimyksiämme. Myös katakombit olisivat kiinnostaneet, mutta arvelimme että emme ehtisi kaikkea yhdessä päivässä. Maanantaina katakombeihin ei päässyt ja Louvre puolestaan oli suljettu tiistaisin. Suosisimme tänään siis liputtomia läpikävelynähtävyyksiä.

Päivä aloitettiin uskaliaasti jatkamalla metrolippujen suurkulutusta ja etsimällä hyväksi mainostettu leipomo, josta saisi myös gluteenittomia tuotteita. Leipomo löytyikin pienen aamukävelyn ja kadunmetsästyksen jälkeen. Ostimme paitsi leivän, myös pari suklaatäytteistä croissantia nautittavaksi saman tien. Palasimme takaisin metron suuntaan, asemana tällä kertaa Ourcq eli tuttavallisemmin Örk. Aamukahvit nautittiin viereisessä kahvilassa ja seutu nimettiin Pariisin Kontulaksi, eli hieman masentavaksi Kallioon ja Punavuoreen verrattuna, mutta ainakin kiinteistönvälitystä ja hiustenhoitoa oli runsaasti tarjolla.

Tämän jälkeen olimmekin henkisesti valmiita vaeltamaan kohti korkeuksia ja Sacre Coeuria ihmettelemään. Katolinen tunnelma ei saanut sinänsä uskonasioihin hyväksyvästi suhtautuvaa allekirjoittanutta kovin pyhälle tuulelle. Eikä ihmekään, sillä rahan ja uskonnon yhdistäminen saman katon alle tuo hirtehisyydessään mieleen muinaiset vuosisadat (käytettiinköhän uskonpuhdistuksessa väärää pesuohjelmaa?), ja kaupan päälle pulu paskoi päälleni kirkon edustalla.


Kirkon jälkeen nautittiin turistikuppilassa crepet (omani Calvadoksen kera) roseeviinillä ja ostettiin hieman krääsää, muun muassa Pikku Prinssi -seinäkalenteri, tuliaislahjoja ja pari snapsilasia, jotka olisivat seuraavassa puodissa maksaneet puolet vähemmän. Onnistuimme suorittamaan myös pienimuotoisen eksymisen, mutta päivän tehoannos mäkikävelyä tuli taatusti suoritettua. Kiersimme alueen kertaalleen ympäri ja suunnistimme sitten onnistuneesti kohti Moulin Rougea, joka löytyikin suorastaan nurkan takaa. Kävelystä tuli jano, joten päätin nauttia matkan ainoan ranskalaisen oluen, siis Kronenburgin, kulturellissa maisemassa.


Metroilimme takaisin kotinurkille ja söimme kantapaikassamme erittäin runsaat - suorastaan saavillisen kokoiset - pihvi- ja peruna-annokset. Minua ei pihvityttänyt, joten valitsin listalta luovalta kuulostavan lampaan ja vasikan yhdistelmän, vaikka en edes tunnistanut englanninkielistä sanaa 'tripe'. Tuttu tarjoilijamme äityi ylistämään erinomaista valintaa, joten arvasin, ettei kyseessä ole ihan perinteinen turistiruoka eikä välttämättä herkkäsieluisten valinta. Annos oli maittava, kolme erillistä kääröä, ja jaksoin tuhota sen melkein kokonaan jaeltuani osan lisukeperunoista naapurilautasille. Vasta myöhemmin googlailtuani sain selville, että vasikanliha (valitettavasti en tiedä vieläkään mistä ruumiinosasta se oli) oli kääritty lampaan mahalaukkuihin. Tulihan se sieltä, ranskalaista ruokaeksotiikkaa! Ei matkaa ilman uteliaisuutta.


Uusissa sielunvoimissa jatkoimme matkaa kohti Notre Damea, jonka tunnistaa uuden luonnehdinnan mukaan neljästä vauhtiraidasta. Illan jo hämärtyessä paikka olikin vaikuttava ja allekirjoittanut päätyi esittämään puisto-Quasimodoa käärimällä kaulahuivinsa kyttyräksi takin alle. Rakastavaisten(?) suosimalla sillalla meitä huvitti sydämeen kirjoitettu teksti, jossa joku ilmoitti rakastavansa itseään.


Vanhan rautatieaseman viereiseltä kadulta löytyi myös erinomainen kauppahelvetti, joskaan emme ostaneet tällä kertaa mitään. Havittelemassani Espritin nahkatakissa oli vuori valmiiksi revennyt, joten maailmalla kannattaa aina katsoa mitä jättää ostamatta.

Matka alkoi uhkaavasti lähestyä päätöstään, ja hotellihuonekin maksettiin jo edellisenä iltana ennen lähtöä. Vuorovaikutus respan kanssa osoitti tässä vaiheessa, että hän luuli meitä venäläisiksi. Tämä ei lakkaa ihmetyttämästä pienen maan ihmistä. Ainakin itselläni on syntymälahjana raskaat silmäluomet, joista on sittemmin voinut tulla myös vodkan turvottamat, mutta siihen yhtäläisyydet naapureihimme loppuvatkin.

Päivän niksi: Kun pysähdyt vetämään happea, älä seiso lyhtypylvään alla.

Päivän sitaatti: <3 Me

Ei kommentteja: