Seurueemme lähtee Hämeenlinnan asemalle taksilla, joka viipyy hippusen liian kauan ja ryhmälle tulee melkein kiire junaan. Pari hölkkäaskelta kuittaa tilanteen eikä niitäkään oikeastaan tarvita. Junassa nautitaan aamukahvi puolityhjässä ravintolavaunussa ja parahiksi flunssaan sairastuneen kurkkukipuisen allekirjoittaneen seurana on pienoiskokoinen kovakuoriainen.
Helsingin rautatieasemalla joukkoon liittyy neljäs uhri, joka on kevyellä aamiaisella asemalaitureiden vierustan kahvilassa. Seuraavaksi suunnistetaan rahanvaihdon kautta 3T-ratikalla Makasiiniterminaalin kulmille. Terminaalissa odottelemme laivaanpääsyä aluksi umpityhjän baarin puolella Hesaria silmäillen.
Flunssapotilas nauttii lämpimän ja ennätysedullisen (4,30 e) rommitotin, muu seurue olutta. Havaitsemme ammattilaiselta vaikuttavan sedän, jonka matkavarusteina ovat selkäreppu ja ostoskärry. Lippujen bongaus onnistuu vaivatta ja Siljan Super Sea Cat nelonen johdattaa matkalaiset kohti Tallinnaa.
Suomenlahti -osuus sujuu ahtaassa laivassa kahtia jakautuen, osa peräbaarissa ja loput edestakaisin seilaamassa. Hankimme laivan pikkupuodista pingviini-salmiakkia ja flunssan hoivaamiseksi 3 pikkupulloa kuuluisaa, kammottavan makuista 43 yrtin Underberg -saksalaisliejua. Potilas onnistuu juomaan niistä yhden Pärnun bussissa ja suurlahjoittaa loput muille.
Perillä Tallinnassa ollaan noin 12.45 eli tunnin ja 40 minuutin matkan jälkeen. Tallinnan passijonossa harrastetaan hyvin epämääräistä jononvaihtoa (queue changing) EU- ja ei-EU -jonojen välillä huonoin tuloksin, koska kirjanmerkkinä toiminut teiniblondi ehtii tarkastuksesta läpi reilusti nopeammin. Terminaalissa havaittu ostoskärry- ja selkäreppusetä ryhtyy juttusille ja kertoo olevansa hakemassa eväitä Oulussa pidettäviin juhliin. Matkamme jatkuu taksilla bussiasemalle, joka onkin yllättävän kaukana.
Bussiasemalla seuruetta riemastuttaa paikallinen miestenvessa naisten vastaavan ollessa selvästi vähemmän kammottava, etenkin kun paikalla on livesiivooja. Vessa maksaa tästäkin huolimatta 4 EEK per käynti. Ennen bussin lähtöä ryhmämme nauttii Ankkalinna -mallisesta puisesta myyntikärrystä bongatut edulliset lihapiirakat ja lähtee uusin voimin kohti Pärnua kerrosbussilla, jossa huonoilla ihmisillä on yläkerran rangaistuspaikat suoraan auringon porotuksen alla ja yhden melkein paheksuvan mummon vieressä. Loput yrittävät nauttia istumisesta matkaseuralaistensa takana.
Maisemat ovat peltoisia ja suppeampia kuin Suomen varsinaisissa osissa, monin paikoin vapaan kasvatuksen tuloksia.
Pärnuun saavutaan vajaan kahden tunnin bussimatkan jälkeen (hinta 5,30 euroa) ja kartan unohtumisen takia ryhmä päätyy ottamaan taksin hotelli Lootokseen. Se löytyykin noin kilometrin päästä ja on luonteeltaan viihtyisän edullinen, interiööriltään vihertävä, unohtamatta kevyen kurppaista olemusta, toisen huoneen kevyttä tupakanhajua ja rangaistustyynyjä. Aulabaarista noukitaan mukaan neljä Saku-pulloa ja pohditaan hetki tilannetta.
Seurue lähtee iltaa ihmettelemään takaisin kohti keskustaa, tällä kertaa kävellen pitkin Kuninga-katua, joka on kartanulkoamuistelijan mukaan sopiva väylä oikeaan suuntaan. Matkalla törmätään puistomuusikkoon, joka soittaa huuliharppua ja joukon uskaliain pyytää esittämään Paranoidin. Hetken ihmettelyn jälkeen ilmoille kajahtaa Jotain Ihan Muuta, mutta tunnelma on iloinen, sillä vain osa seurueesta on kuoliaaksi vaivautunut.
Kuljemme suuren mutta tunnistamattoman portin läpi - portista yläoikealle on myös terassi, johon ei onneksi pysähdytä. Pian tämän jälkeen havaitaan sopiva ruokaravintola ja nautitaan ateria unkarilaistyyppisessä ruokaravintolassa, joka on meluisa ja tarjoilijalla on taipumus pudotella tavaroita, mutta ruoka on kelvollista. Muun muassa paistettu kuha testataan.
Ohjelmassa seuraa siirtyminen keskustan aukiolle, jossa suihkulähde pärskii vettä housuille ja kaikki ihastelevat porukalla vastapäisen hotelli Pärnun parvekkeiden tarjoamia kaivelemis- ja esittäytymismahdollisuuksia.
Viereisen kiinalaisravintolan terassilla yksi seurueen aikaansaavista jäsenistä tiedustelee virolaiselta tarjoilijalta "Can we only drink?", johon tämä vastaa suomeksi.
Vastaus on myöntävä.
Illan iloksi ryhmä talsii vielä puoliaurinkoisessa poutaillassa sivukatua pitkin jokivarteen, jossa on esillä paikallisia kalastajia, ja lopuksi matkataan takaisin hotelliin ja paikallisesti kerättyä olut- ja viinavarastoa tyhjentämään. Nukkumaan mennään ennen puoltayötä, kun ensin on lausuttu muutama syvällinen ajatus ja ihmetelty vessataukojen pituutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti