keskiviikko 8. elokuuta 2007

Pärnu-Riika 6.7.2004

Virallisesti seurue herää aamiaiselle yhdeksän aikoihin. Se tarjoillaan vastapäisessä hotelli Vesiroosissa, jossa ei ole juurikaan paikkoja vapaana, sillä niitä on kovin vähän. Ainakin yksi pöytä on tyhjillään, mutta siinä on kasa likaisia astioita. Aamiaiseksi nautitaan lähinnä valmiiksirapeita paahtoleipäkorppuja ja tummaa makeahkoa leipää, leikkeleitä, kahvia ja mehua. Pöydän antimet ja miljöö eivät kauheasti innosta matkalaisia, mutta kaikki eivät niitä uskalla ääneen haukkuakaan, ja ruoka joka tapauksessa tulee syödyksi takaisin palaamatta.

Aamiaisen jälkeen kootaan lyhyen lepohetken jälkeen tavarat ja suunnistetaan kävellen kohti bussiasemaa. Ennen lähtöä kierrellään ostoskeskuksessa, josta allekirjoittanut lähettää pari postikorttia ja lisäksi osa matkalaisista nauttii kahvia, nakkimakkarapiiraggaa sekä vettä, josta kolmas osapuoli pöllii vahingossa puolet. Matkaevääksi hankitaan mm. kolmenlaisia Fazerin piiraita, Vana Tallinnaa, 10 cl Jägermeisteria, vettä ja nenäliinoja. Seurueen sosiaalisin tapaus myös törmää venäläiseen työtuttavaan.

Bussilippuja ei voi ostaa etukäteen, vaan niiden hankkiminen aiheuttaa pitkäaikaista säätämistä bussin ovella. Seurue saa kuitenkin lopulta alakerrasta otollisen neljän hengen ryhmäpaikan, jossa on pöytä keskellä. Matka sujuu rauhallisesti syöden, ihmetellen ja välillä korttia pelaten (matka-aika 12.15 - 15.35, hinta 8 euroa). Rajalla passit tarkistetaan niitä keräämättä, paitsi EU:n ulkopuolisilta. Rajavyöhykkeen välittömässä läheisyydessä on kaksi hienoa tuulivoimalaa.


Riikaan saavutaan pitkällisten loppumutkittelujen jälkeen iltapäivällä, ja kartan tietoihin nojaten ryhmä lähtee kävelemään laukkujen kanssa kohti hotelli Bruninieksia, vaikka matkaa onkin pari kilometriä. Eksymisen välttämiseksi kävellään ensin suoraan pitkin Marijas -katua, jossa matkalaisten silmiin osuu ravintola Perse, ja hotelli Viktorijan kohdalta koukataan vasemmalle Bruninieku -kadulle. Kadun toisessa päässä hotellin löytäminen aiheuttaa yllättäviä ongelmia, kun se ei sijaitsekaan siellä missä pitäisi, eli numerossa kuusi. Syylliseksi osoittautuu ulkopuolella näkyvä nimi, joka ei todellakaan ole City Hotel Bruninieks, mutta visiitti respassa osoittaa paikan oikeaksi. Samoihin aikoihin juuri ennen sisäänkirjautumista alkaa kevyt kesäsade.

Hotelli Bruninieks on city-henkinen ja huoneet selkeästi kehittyneempiä kuin Lootoksessa. Aulabaarissa on Finnhits -oranssit, kainaloiden tuuletukseen hyvin sopivat korkealaitaiset sohvat. Ison oluttuopillisen hinnaksi paljastuu vaivaiset 85 centimiä (vajaat 1,30 e). Ainoa miinus hotellissa on suomalaisten määrä, joka on tässäkin paikassa kohtalainen. Lisäksi teutoonit valtaavat aika ajoin hissin. Allekirjoittaneiden valtaama huone 212 toisessa kerroksessa on tilava ja siinä on mielenkiintoinen kylpyamme, kun taas loput seurueesta saavat jännittävästi kahteen tasoon toteutetun tilan, jota ei ilmiselvästi ole suunniteltu konttausasennossa matkustaville.

Matkalaiset tarkastelevat aulabaarissa hetken aikaa Riika -opasvihkoa, jonka tuella pohditaan mahdollista ruokailupaikkaa. Latvialaishenkinen Staburgas mainitaan, mutta lopulta allekirjoittanut bongaa paitsi epäoikeudenmukaisesti nimetyn kasvisravintola Kamalan, myös samalta kadulta aivan lähistöltä uzbekistanilaisen Kokandan, jossa on värikäs laattasisustus ja pienet sisätilat.

Alkupaloiksi nautitaan vodkaa ja leikkelelautanen neljälle, kun taas pääruokina on oluen kera nautittuja shalik -lihavartaita (2) ja jonkinlaista risottoa (2), jonka alkukielinen nimi ei muistu jälkeenpäin mieleen. Risotto sisältää myös kuivattuja aprikooseja, mikä on optimaalinen ja suomalaisilta usein unohtuva vaihtoehto. Jälkiruoaksi valitaan jäätelöä ja kahvia, mutta seurueen naispuolinen alkoholisti tyytyy pelkkään konjakkilasilliseen, 2,50 Ls. Tarjoilijablondi on ripeä ja asiallinen, ja paikasta jää mieleen rehellinen tunnelma ja täysi vatsa.

Ravintolasta poistuttuaan seurue suuntaa pitkin Brivibas ielaa kohti Esplanaadi -puistoa. Brivibasin ja Elizabetesin kulmalla on 27-kerroksinen suomalaisten perinteisesti kansoittama töröhotelli Reva(l) Hotel Latvija, jonka toiseksi ylimmässä kerroksessa tiedetään sijaitsevan myös Sky Line -näköalabaarin. Korvialukitsevan hissimatkan jälkeen nautitaan olutta, joka saattoi olla Aldaris Zeltaa. Allekirjoittanut kuitenkin valitsee käsittämättömästi Guinnessia, joka on kaiken lisäksi puolitoista kertaa kalliimpaa.

Ryhmä valitsee korkean ikkunapöydän baarin oikeasta laidasta. Viereisellä sohvalla istuvat Raimo Summanen, Jari Litmanen ja tunnistamaton kalju setä, jotka tuoppinsa tyhjennettyään poistuvat. Baarin mainio näköala tarjoaa aitiopaikan myös lähestyvän sadekuuron seuraamiseen, ja näkyypä ohessa yksi salamakin. Luonnollinen poistuma baarista suoritetaan maisemahissillä.

Kaljojen jälkeen palataan Bruninieks -hotellin vieressä sijaitsevan viina- ja elintarvikepuodin kautta kotiin. Pienikokoisempi matkajaosto hankkii viisi litraa vettä, joka tällä kertaa ei pääse loppumaan kesken, halleluja. Alkoholijuomat, muun muassa naapurihuoneeseen ostettu samppanja, nautitaan MTV 2 -televisiokanavan videoita samalla kommentoiden. Nukkumaan lähdetään hyvissä ajoin jo yhdentoista jälkeen, joskin ennen sitä allekirjoittanut testaa kylpyammeen ja toteaa sen suhteellisen pienikokoiseksi jopa tavalliselle naisihmiselle. Riian vesijohtovesi on vihreää ja aamulla sakka on laskeutunut altaan pohjalle.

Ei kommentteja: