Varsova-Krakova 2.8.2005

Hyvissä ajoin aamupäivällä pakattiin laukut ja alettiin tehdä lähtöä marketin kautta rautatieasemalle. Vaikka hotelli Kyriad olikin hieman syrjässä kaikesta, tässä tapauksessa sijainti oli edullinen, sillä kävelymatkaa kulttuuripalatsin edustalla sijaitsevalle keskusasemalle ei tullut kilometriäkään. Evääksi hankittiin muun muassa leipää ja erittäin pippurista meetwurstia palvelutiskiltä (vaikka välissä oli vaihteeksi kielimuuri, mutta sehän ei Kiinassakin asioinutta Teemua paljon häiritse).

Varsovan rautatieasema osoittautui yllättävän informatiiviseksi, jos mukaan ei lasketa laiturien ja raiteiden omalaatuista numerointia: laiturin neljä molemmin puolin sijaitsivat raiteet 6 ja 8. IC-juna Krakovaan lähti aikataulun mukaisesti 12.05 ja matka kesti ilmoitetut 2 tuntia 45 minuuttia. Matkanjärjestäjä oli varannut paikat sen verran myöhään, että seurue joutui jakautumaan kahteen peräkkäiseen hyttiin. Teemujen ja Pekan osastossa oli sotavammoja esitellyt paappa, yksi muori sekä yksi melkein paheksuva nunna. Teemun ja Pekan osastossa oli monikielinen (puola, ranska, englanti) paappa, toinen paappa ja mummo sekä australialainen tyttö, joka jossain vaiheessa matkaa kertoi kielitaitoiselle paapalle tekevänsä väitöskirjaa "luovasta kirjoittamisesta". Tästä vieressä istunut Teemu järkyttyi niin, että päätti lähteä katselemaan maalaismaisemia ikkunasta, ja vaikeni koko loppumatkan takuuvarmasti kaikilla viidellä kielellä. Mikäpä olisikaan ollut tyrmistyttävämpää kuin keskustella tukalassa junassa tuntemattomien kanssa väitöskirjan tekemisestä.

Junan vessassa oli seinällä mielenkiintoinen vesijohtokaavio ja junan kodikkaassa ravintolavaunussa olisi ollut monia yksityiskohtia Avecran ihmeteltäväksi: pitsiliinat, pöytäkukat ja ikkunaverhot. Varsinaisen kotitunnelman Puolassa takaavat tietysti hinnat (Zywiec 7 zl), eli Suomesta poiketen ihmisiä ei erikseen rangaista siitä, että he sattuvat matkustamaan junalla.

Taksi Krakovan asemalta hotelli Cracoviaan piti huomattavasti rauhallisempaa tahtia kuin Varsovan vastaavat. Toisaalta huomasimme myöhempinä päivinä, että kyse lienee ollut sattumasta (tai liikenteen vilkkaudesta). Hotellin eteen päästyämme seurue havaitsi, että Kyriad on totta vieköön taaksejäänyttä elämää: pelkästään Cracovian oven edessä parveili lähes läpipääsemätön turistilauma, aulasta puhumattakaan.

Hotellin henkilökunta osoittautui kuitenkin miellyttäväksi ja runsaslukuiseksi, ja vähemmän koppavaksi kuin edellisessä. Oma huonenumeromme vaihtui kaupungin vaihtuessa 404:sta 405:een, kuten asiaan sopiikin. Ensimmäinen valtaisa pettymys huoneeseen tultaessa oli ilmastoinnin puuttuminen, mutta muutaman tunnin sopeutumisen ja kylmän kylvyn jälkeen ei sekään enää erityisemmin vaivannut. Kylpyhuoneen hana taas osoitti kroonista taipumusta vuotamiseen.

Lyhyen asettumishetken pidettyämme päätimme aloittaa iltakierroksen Cracovian hotellibaarista. Pekka yritti tilata Okocimia, mutta rempseähkö tätihenkilö ei suostunut myymään sitä, vaan toi kaikille Zywiecia (8 zl). Vastalahjaksi Teemu ojensi tädille valtaisan vuoren kolikoita.

Hotellin läheisyydessä sijaitsivat muun muassa kansallismuseo ja urheilustadion, jonka valopylvästä voi käyttää maamerkkinä. Aivan hotellin vieressä sijaitsi myös käytännöllinen kauneutta alkoholista -kauppa (Beaute, Alkohole), josta ostimme veden, pikkusyömisen, kortteja ja osan tuliaisvodkasta.

Krakovan keskusaukiolla

Jatkoimme matkaa vajaan kilometrin verran Pilsudskiego (tuttavallisemmin Pils) -katua itään ja teimme ensimmäisen havainnon Vanhaakaupunkia kiertävästä kehäpuistosta. Siitä poikkesimme Jagellonska -yliopistokadulle ja edelleen italialaisen pizzahelvettikellarin jälkeen oikealle, jolloin saimmekin jo keskustorin näkyviin. Matkaa ei todellakaan voinut luonnehtia pitkäksi Varsovaan verrattuna. Koska kello oli jo yli kuuden, kauppahalli ei ollut enää auki, mutta ihmettelimme muita rakennuksia ja menimme istuskelemaan ns. pizzaterassille. Naapuripöytään tuotiin mielenkiintoinen pizza, jossa oli luultavasti kirsikoita (!) tai sitten jotain aivan muuta, koska emme missään vaiheessa päässeet selvyyteen asiasta. Oma päivällispaikkamme oli onneksi toisaalla, siis Pils -kadulla lähellä hotelliamme sijainnut afrikkalainen Kassumay.

Kassumay -ravintolassa meitä palveli harjoittelijaniekeri. Alkupalaksi otimme kaikki vihanneskeiton, joka oli kerrassaan erinomainen ja sisälsi luultavasti maissia ja bataattia, joskin tämä on vain matkanjohtajan köyhä arvaus. Allekirjoittanut ja Pekka valitsivat Yassaa: kanankoipi, couscousta ja sipulia ja kevyesti potkaisevia mausteita, joissa oli kuvauksen perusteella ainakin sinappia. Pekka valitsi palapaistin näköisen annoksen, jonka keskellä oli kiinteähkö keltainen viljakakku ja Teemu sai kardemumma- ja kanelimausteisen maukkaan liharuoan. Seurueen enemmistön ravitsemusasenteet huomioiden ei liene enää yllättävää, että myös toisen Teemun annokseen sisältyi lihaa. Tarjolla olisi ollut myös krokotiilia (40 zl), mutta jostain syystä kukaan ei päätynyt tähän vaihtoehtoon.

Yassa

Matkasta ja erittäin täyttävästä päivällisestä uupuneina menimme nukkumaan jokseenkin aikaisin, ensimmäinen jo yhdeksän jälkeen. Afrikan ruoka arvostettiin myöhemmin koko matkan kärkipäähän ainakin Pekan ja Teemun toimesta, paikallisia zurek-keittoja tietenkään unohtamatta.

Päivän vihje:
Mitäpä tulisikaan nukkumisesta ilmastoimattomassa hotellissa ilman kylmiä kylpyjä.