Varsova 31.7.2005

Aamuyöllä ukkonen myllersi toden teolla. Siinä missä Teemu, Teemu ja Pekka nukkuivat tästäkin huolimatta, hotellin toisessa päässä kerrosta ylempänä herättiin jo ensimmäisiin kovempiin jyrähdyksiin. Suojaisa maisema kulttuuripalatsin suuntaan ei kuitenkaan ollut salamoiden ihailun kannalta erityisen otollinen, joten ukonilman seuraaminen jäi kymmenen minuutin mittaiseksi. Vasta aamulla unisille turistitollukoille valkeni, että luonnonvoimat olivat oikeasti riehuneet pitkin Varsovaa ja Puolan maaseutua: pelkästään kaupungissa lukuisa joukko puistotyöntekijöitä keräsi myrskyn jäänteitä kadunvarsilta, ja lopullisesta tiedonjaosta huolehtivat seuraavan päivän tv-uutislähetykset, vaikka matkaajat eivät puheesta mitään ymmärtäneetkään.


Hotelliaamiainen nautittiin rauhallisissa olosuhteissa ja paikallinen kahvi (kawa) osoittautui erikoiseksi mutta kuitenkin maistuvaksi. Henkilökunta oli jostakin syystä sekoittanut huoneemme asukastiedot ja lopputuloksena oli mm. yksi sukupuolenvaihdos (Mr. Kosonen). Pohdimme, pitäisikö tiedot oikaista vastaanotossa mutta mitäpä sitä suotta vaivautumaan.

Kännykkä ei suostunut lähettämään viestejä tai soittamaan puheluita, koska puhelurajoitukset olivat päällä ja ne koskivat myös ulkomaanpuheluita. Ongelma korjaantui soittamalla Teemun avustuksella Suomeen Elisan asiakaspalveluun. Estojen poistaminen käy kalliiksi: 7 euroa.

Kansannousumuseo

Pian aamiaisen jälkeen lähdimme ukkosen jäljiltä raikkaaseen mutta silti varsin hiostavaan ulkoilmaan. Läheisellä Sienna-kadulla olisi pitänyt tietojen mukaan sijaita jonkinlainen juutalaisgeton muistoseinä, mutta sen sijaan sieltä löytyi vain pienoiskaatopaikan näköinen aidantausta ja pari huoltomiestä. Hieman edempänä ihmettelimme suurta väkijoukkoa sisäpihalla aidan takana ja poikkesimme sivukadulle, josta löytyi sattumalta sisäänkäynti Varsovan kansannousun museoon (Muzeum Powstania Warszawskiego). Museoon pääsi juhla-ajan kunniaksi ilman pääsymaksua ja tämän vuoksi se olikin pahasti tukossa.

Museon jälkeen jatkoimme Prosta-kadun ohi Solidaarisuuskadulle. Osa seurueesta kaipasi kipeästi oluttuopillista, mutta aiemmin näkemämme mielenkiintoisen oloinen Tina -baari oli laittanut lapun luukulle, eikä suoralta katuosuudelta löytynyt kuin yksi kahvila kadun väärällä puolella. Lopulta saimme näkyviimme Carlsbergia mainostavan ruokaravintola-terassin, mutta tilatessamme tarjoilija totesi: "We don't have licence." Ehkä sitten joku toinen kerta, totesi siihen yksi Teemuista ja jatkoimme matkaa eteenpäin kohti keskustaa ja ihmisten ilmoja. Toki osa seurueesta muisti myös ihailla Solidaarisuuskadun mielenkiintoisia näkymiä.

Pari kadunkulmaa myöhemmin saimme näkyviin vihreävalkoisen terassin katon oikealla ja kävelimme sitä kohti pitkin Bankowa-katua, saksilaisen puutarhan suuntaan. Paikka oli U Fiszerska, josta oli näköala korkeaan Peugeot -tornitaloon. Sittemmin terassi nimettiin shortsiterassiksi tarjoilijoiden asusteiden mukaan. Olimme onnistuneet kehittämään lounasnälän pitkän kävelyosuuden aikana, joten aloitimme puolalaisen herkutteluviikon syömällä itse kukin pienen zurek -keiton Lech -oluen kera. (Myöhemmin tämän paikan zurek arvostettiin vertailuissa jopa korkeimmalle.) Henkilökunta oli sympaattista ja paikalliseen tapaan saimme lähtöä tehdessämme vielä pienen lasillisen makeaa kirsikkaviiniä.

Senatorska -kadulla

U Fiszerskasta jatkoimme Senatorska -katua pitkin kohti vanhaakaupunkia, Stare Miasto. Matkan varrella pysähdyimme Irish Pubiin, jonka televisiossa pyöri formulakisa. Toiset nauttivat Zywiec -olutta, kun taas allekirjoittanut jätti tämän kierroksen kokonaan väliin. Teemu hämmästeli vessajärjestelmää, koska matkanjohtaja ei ollut muistanut kertoa, että naisten vessat on varustettu ympyrällä (tai vaihtoehtoisesti esim. sanalla damski) ja miesten vessat kolmiolla.

Vanhankaupungin edustalla kuninkaanlinnan aukiolla näimme ensimmäisen aidon turistihälinän. Postimerkkien oston, torisoittajien ja vossikoiden ihmettelyn jälkeen jatkoimme Swietojanska -katua kohti keskusaukiota, josta ostettiin postikortteja ja toiset uskaltautuivat nauttimaan jäätelöt. Aukio oli, ei niin yllättäen, täynnä terasseja. Kävelimme vielä hieman eteenpäin kohti Marie Curien museokompleksia ja sieltä poikkesimme juomaan kahvia, teetä, vettä ja olutta John Bull -terassille vanhankaupungin laidalle. Terassi-istunnosta tuli harvinaisen pitkä, koska tarjoilija ei ymmärtänyt mitä tarkoittaa "bill", kun Pekka sitä pyysi. Luultavasti se oli hänen mielestään jonkun etunimi. Puolen tunnin istuskelun jälkeen Teemu pyysi tuomaan "checkin", ja tällä kertaa saimme maksetuksi. Koska kenelläkään ei ollut työkaluja mukana, emme saaneet pöytälevyyn kiinnitettyä Zywiec -laattaa irti.

Kello näytti jo pitkälti yli viittä iltapäivällä, joten lähdimme kävelemään takaisin kohti hotellia pitkin Senatorskaa. Seurue oli niin tykästynyt U Fiszerskaan, että pysähdyimme siihen myös paluumatkalla. Tarkoitus oli siirtyä kohtapuoliin päivälliselle, mutta nälkäisimmät matkalaiset ottivat alkupalaksi kaksi kappaletta lihalautasia (a 25 zl) kahdelle hengelle. Annokset olivat niin suuria, että yksikin olisi riittänyt, mutta kaikki tuli kuitenkin helposti syödyksi. Tälläkin kertaa luonnollisesti saimme annokset jälkiruokaviiniä. Terassilta jatkoimme kohti Walicow -katua ja matkanjohtajan ehdottamaa Folk Gospoda -puolalaisravintolaa. Se löytyikin hieman oudosta paikasta, pikkukadulta lähiön keskeltä. Paikka oli sisustettu keskiaikaisesti ja osoittautui sekä tiloiltaan suureksi että tunnelmaltaan mukavaksi. Seurueen serkukset söivät annokset porsasta ja toiset ottivat liemestä ja lihatäytteisistä pierogeista rakentuvan borssikeiton. Ilmaisena jälkiruokamaljana oli tällä kertaa traditionaalinen puolalainen hunajaviini.

Syömässä ollessamme ulkona satoi hieman vettä ja hotelliin palatessamme pimentyvällä taivaalla välähti myös muutama salama. Kuljimme jälleen Statoilin huoltoaseman kautta, koska Teemut ja Pekka olivat edellisenä päivänä havainneet norjalaisen pelastusaseman helpoimmaksi paikaksi ostaa olutta hotelliin. Allekirjoittanut osti mielenkiintoisen "tarjousvodkan" (14,90 zl), vettä ja kaksi olutta.

Päivän vihje:
Jos haluaa nauttia baarien antimista, Varsovan Solidaarisuuskatu ei ole paras mahdollinen vaihtoehto.