Varsova 1.8.2005

Maanantai oli Varsovassa vuoden 1944 kansannousun muistopäivä. Emme kuitenkaan havainneet omalla reitillämme enää mitään erikoista päivään liittyen. Heräsimme aamulla aikaisin ja yhdeksän jälkeen lähdimme taksilla Vanhaankaupunkiin tutustuaksemme kuninkaanlinnaan. Ensin ahtauduimme yhteen taksiin, mutta hotellin nurkalla taksikuski havaitsi takapenkin sisällön ja totesi siihen: "Aaaaaaaa, no, no, only four." Näin ollen jakauduimme kahteen eri taksiin, a 14 zl.


Matkanjohtaja suoritti varhaisaamun kunniaksi matkan suurimman töppäyksensä eikä uskonut, että jo edellisenä päivänä näkemämme (erittäin mieleenpainuva) räväkänpunainen rakennus heti vanhankaupungin edustalla on se tavoiteltu kuninkaanlinna. Jotakin olisi tietysti voinut päätellä siitä, että taksi toi meidät juuri kyseiselle aukiolle. Syynä omalaatuiseen sekaannukseen oli kahden opaskartan numeron sotkeminen keskenään: siinä missä numero 1 tarkoitti linnaa, numero 2 viittasi vanhaankaupunkiin yleisesti, ei suinkaan toisinpäin. Joka tapauksessa suoritus oli erityismerkin arvoinen. Seurue käveli aamukävelyksi vajaan kilometrin mittaisen ympyrän ja kymmenen jälkeen istahdettiin hetkeksi keskusaukion Drink Bariin, jossa tuiman oloinen päällikkötäti antoi ohjeita nuorille työntekijöilleen.

Lopulta aamupäivän pienet viivytykset osoittautuivat onnistuneiksi, sillä kuninkaanlinnalle palatessa ilmeni, että maanantaisin paikka aukeaa vasta klo 11. Normaalihintainen pääsylippu maksoi luultavasti 20 zlotya, joskaan tämä ei ole täysin varma muistikuva. Opiskelija-alennuksia taas voi anella ympäri Puolaa, vaikka ei sattuisikaan olemaan alle 25-vuotias. Kymmenen minuutin odottelun jälkeen pääsimme sisälle linnaan ja teimme noin 75 minuutin mittaisen vapaakierroksen opasteiden ja opastajien avustuksella. Esillä oli muun muassa taidetta, prameita lehtikultauksia, hassuja saleja sekä 3000 erilaista kolikkoa ja mitalia.

Bigos -annos

Linnasta selviydyttyämme menimme linnan aukion Przy Zamku -terassille lounastamaan. Pekka valitsi jälleen zurekia, Teemu kaalitäytteisiä pierogeja ja loput kolme turistia niin ikään perinteisen puolalaisannoksen, bigos -metsästäjänpadan. Zamkun liha- ja kaaliannos oli kuitenkin mielenkiintoisesti sijoitettu tumman, onton leivän sisään. Jos myös leivän olisi syönyt kokonaan, nälkä olisi luultavasti lähtenyt viideltä hevoseltakin, mutta siihen suoritukseen kukaan ei ryhtynyt tässä vaiheessa päivää.

Ateriakokonaisuutta lopetellessamme innokkaat hanuri- ja viulu-ukot (2 kpl) tulivat häiritsemään terassin rauhaa. Osa seurueesta oli sitä mieltä, että kumpikin soitti tahollaan mitä sattuu, mutta vielä suurempi ongelma lienee ollut soitinten laatu ja viritystila.

Linnan aukiolta jatkoimme paikallista "kauppakatua" eli Krakowskieta pitkin eteläkaakkoon kohti Chopin -museota. Matkalla ohitimme kaupustelumummoja, terasseja, jopa divareita. Huolellisen suunnistamisen jälkeen Chopin -museo löytyi vaivatta, mutta ainoa ongelma oli, että paikka ei ollut auki lainkaan. Syynä oli luultavasti jonkinlainen kunnostustyö tai uudelleenjärjestely.

Museolta siirryimme kengurukuvilla ja pehmokoalakarhuilla varustettuun Cafe Coalaan pohtimaan tilannetta. Matkaa päätettiin jatkaa Swietokrzyska -katua pitkin kohti kulttuuripalatsia, joka sijaitsi sopivasti puolimatkassa Kyriadia ajatellen. Kuljimme muun muassa erittäin tylyn näköisen hotellirakennuksen ohi ja luultavasti kaikki olivat tyytyväisiä, ettemme majoittuneet sinne.

And now something completely different: Cow Parade

Oikaisimme pienen puiston kautta kulttuuripalatsia kohti ja onnistuimme jopa löytämään sisäänkäynnin. Teemu tiedusteli yläkertaan suoritettavan hissivisiitin hintaa, joka ei ollut erityisen vähäinen (sama kuin kuninkaanlinnassa, 20 zl). Onneksi kuitenkin lipun hinta maksettiin pienen epäröinnin jälkeen. Yhdessä hujauksessa oltiin ylhäällä ihmettelemässä maisemia joka ilmansuuntaan, ja valokuvia otettiin jokseenkin ahkerasti.


Kulttuuripalatsissa oli myös baari, jossa ensimmäisenä paikalle ehtinyt olutsieni suoritti mielenkiintoisen paikanvalinnan suoraan erittäin äänekkään kommunistituulettimen alta, mutta ainakin ilmanvaihto toimi. Tarjolla oli tavallista vahvempaa Varka -olutta, joka oli prosenttiensa mukaisesti makeahkoa. Pieni tuoppi maksoi vain 5 zl, mutta vastapainoksi tuopit olivat muovia. Teemu osti matkamuistomyymälästä turnauspalkinnoksi pienen arkkitehtoonisen tuliaisen ja toinen Teemu kaksi kulttuuripalatsiaiheista aperitiivilasia.


Palatsin jälkeen tutustuimme viereisen keskusaseman mielenkiintoiseen asematunneliin. Siellä oli tyypilliseen tapaan jokseenkin helteinen tunnelma, kioskeja, kojuja ja pieniä puoteja, kuten levykauppa, josta Pekka tiedusteli vaihtoehtoista paikallista musiikkia ja sai vastaukseksi toisen levykaupan sijaintitiedot.

Jatkoimme matkaa Jerozolimskie -katua Albert -supermarkettiin ja palasimme lopulta hotelliin. Allekirjoittanut jäi lepäämään ja syömään kaupasta ostamiaan eväitä, kun taas toiset menivät läheiseen pizzeriaan, jonka henkilökunta suostui ymmärtämään vain umpipuolaa. Myöhemmin illalla testattiin myös Kyriadin 1. kerroksen baari, jossa olut maksoi hotellityyliin 13 zl. Kartanlukija huomasi palaneensa kevyesti auringossa pitkän päiväkierroksen aikana, koska oli suuressa viisaudessaan suojannut vain nenän.

Päivän vihje:
Kun (jos) suunnistaa turistikartan kanssa kaupungilla, kannattaa oikeasti varmistaa etukäteen, mikä numero tarkoittaa mitäkin kohdetta.