Puolenpäivän aikoihin otettiin kaksi taksia kohti lentokenttää ja kyyti oli molemmissa jokseenkin päätähuimaavaa, vaikka takseilla olikin eri reitit (toinen moottoritiellä ja toinen ilman). Tuttu keitto- tai pierogilounas nautittiin lentoaseman ravintolassa ja loput zlotyt tuhlattiin kioskilla.
Lennot Varsovan välipysäyksellä sujuivat mainiosti, vaikka Pekka tutkittiinkin huolellisesti Krakovan turvatarkastuksessa, sillä hän unohti vahingossa repun selkäänsä. Menomatkasta poiketen edes rytmihäiriöistä ei ollut vaivaa, sillä istumapaikan sijainti melko takana lienee ollut impulssien kannalta suotuisampi. Helsinkiin laskeuduttiin jopa parikymmentä minuuttia matkavahvistukseen merkittyä aikaisemmin, noin klo 18.55.
Bussi Hämeenlinnaan starttasi kolme varttia myöhemmin. Seurueen ei todellakaan tarvinnut pelätä laskeutuneensa väärään maahan, sillä Keimolanportin vaihtobussista vastaan lemahti tyrmistyttävä viinan haju; asialla oli täydellisen umpihumalainen lauma Hämeenlinnasta ja naapurikunnasta Tallinnaan viinanhakumatkalle lähteneitä 20-30 v naishenkilöitä, joiden sammumisprosentti matkan aikana oli vähintään 60. Missä muussa maassa on nähtävä, kuultava ja haistettava vastaavaa julkisessa liikennevälineessä?
Se siitä. Oikeudet tämänkin matkamuistelun hyvin moniin asiavirheisiin pidätetään. Ensi kerralla uudestaan, mutta johonkin toiseen paikkaan!
Päivän vihje:
Krakovan toriaukion sähkökäyttöiset City Tour -autot ovat alituinen uhka varomattomille kulkijoille, koska niitä töytäilee edestakaisin pitkin keskustaa eikä selän takaa lähestyvää turistikärriä voi mitenkään havaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti