Riika 7.7.2004

Hotellin vuode on mukava ja yö sujuu rangaistustyynyjen poissaollessa hyvin rauhallisesti nukkuen ja leväten. Bruninieksin aamiainen on monipuolisempi kuin edellä: tarjolla on muun muassa paahtoleipää ja tummaa leipää, leikkeleitä, juustoa, salaattia, tuoreita vihanneksia, hedelmälohkoja, muroja, puuroa, munakasta, nakkeja, kahdenlaista mehua ja kahvia. Tilat seitsemännen kerroksen ravintolassa ovat siistit ja riittävän suuret. Allekirjoittanut on aamiaisella yltiöflunssainen ja väsynyt, eikä ruoka maistu. Puolet seurueesta suunnistaa keskustaa ja flunssapotilas jää ottamaan lämmintä kylpyä riittävän vartioituna, ei vähiten siksi, että kylpyhuone ja -amme ovat molemmat kuolemanliukkaita.

Puolenpäivän jälkeen ryhmämme kommunikaattori viestittää Fazerin kahvilasta ja hetkeä myöhemmin aivan aseman vieressä olevalta Il Patio -italialaisravintolan terassilta. Hotellilaiset lähtevät sitä kohti ja havaitsevat samalla tumman pilven, joka on ylvään näköinen läheisen sivukujan keskellä sijaitsevaa St. Gertruden luterilaista kirkkoa vasten. Matkan puolivälissä alkaa kevyesti sataa. Reva(l)n kulmalle ehdittäessä sade yltyy kesäisen tunnelmalliseksi ukkoskuuroksi, ja lopulta jopa rankkasateeksi. Kävelijöillä on sateenvarjo, jonka kankaasta kuitenkin tihkuu läpi. Myös ukkonen paukahtaa pari kertaa liikenteen jokseenkin huiman melun yli.

Ohimennessä poiketaan hetkeksi puiston laidalla sijaitsevaan ortodoksiseen kirkkoon. Sade yltyy uudelleen hieman ennen määränpäätä, minkä vuoksi kuivien vaihtosukkien hankkiminen kaupasta osoittautuu umpikengistä huolimatta kannattavaksi.

Il Pation terassille jo aiemmin ehtineet ovat kiintyneet kauniisti hymyilevään (ja paikan ennätyshidasta linjaa kunnioittavaan) punaessuiseen tarjoilijattareen jopa niin paljon, että kommunikaattori hämmästyy juomiensa tuoppien määrää. Seurueen edelläkävijät ovat jo syöneet välipalaksi valkosipulileipiä (0,80 Ls), ja allekirjoittanut valitsee lämpöisen minestronekeiton (1,20 Ls).

Terassilla istumisen jälkeen asioidaan kauppakeskuksessa ostoksilla, poimien muun muassa kortteja ja postimerkkejä Narvesenilta, ja sen jälkeen siirrytään vanhaan kaupunkiin sotamuseoineen. Museo osoitteessa Smilsu 20 on luonnollisesti mielenkiintoinen ja sijaitsee viidessä tai kuudessa kerroksessa. Vanha opas-setä päätyy hetkeksi esittelemään näyttelyä saksaksi. Flunssapotilas väsähtää ja jää kirjoittelemaan postikortteja, kun toiset kiertelevät eri kerroksissa. Lopuksi allekirjoittaneen puolisko ostaa vielä yhden postikortin ja havittelee siihen merkkiä kysymällä "Do you have postmarks?", vaikka osuvampi sana lienee "stamps". Museon lipunmyyjätäti ei ymmärrä kysymystä ja ojentaa kysyjälle muovipussin.

Ei silti että niitä merkkejä olisi edes ollut myynnissä.

Museokäynnin jälkeen on alkamassa sadekuuro, minkä vuoksi osa seurueesta osoittautuu innokkaiksi pakenemaan viereiseen kellaribaariin, jonka nimeä ei laiteta merkille. Siellä on edullista olutta, joka leimataan kenties makeutensa tähden väärän pään tuotokseksi. Baarissa vierailee myös yksi vessassakäyvä suomalaiskokoonpano. Perheen isä on selailevinaan listoja sillä aikaa kun lapset jonottavat vessaan, jossa huono ihmisemme on juuri sillä hetkellä. (Seuraavana aamuna perheen äiti havaitaan yhtä aikaa aamiaisella hotelli Bruninieksissa.)

Baarikäynnin jälkeen jatketaan pidemmälle kohti jokirantaa ja pidetään välillä hetki sadetta. Tällöin potilasosasto erkanee joukosta haahuilemaan takaisinpäin kohti hotellia väsymyssyistä. Matkalla koukataan vain pikaisesti rannan sivuitse sekä havaitaan ohimennen pari britti- ja irkkubaaria. Kauppakeskuksen Rimistä hankitaan evääksi venäläistä Arsenikki -vodkaa.

Kahdeksan aikaan illalla hylkäämämme seurueen jäsenet ovat odottelemassa Marijasin jatkeena toimivalla Caka -kadulla ravintola Staburgasissa. Sinne heidät on tuonut taksi, joka on muun muassa kertonut juoppomökkimatkastaan aina-ihanalle Tampereelle ja muistanut matkan lopuksi korostaa "Special prize - only for you", mitä se sitten tarkoittaakin. Saavumme paikalle kävellen reilun puolen kilometrin matkan hotellilta, mutta sekoilemme numeroissa ja etsimme Caka 66:ta, kun pitäisi etsiä 55:tä. Caka 66:n liepeillä on vain pikkuinen pelmeenipikaruokala ja ankea kivitalon porttikongi. Aivan Staburgasin nurkilla alkaa myös päivän toinen railakas ukkoskuuro. Puhelimiin turvaten selviää oikea osoite ja oikea seuruekin löytyy lopulta yläkerrasta.

Staburgas on moniosainen, -lokeroinen ja tiivistunnelmainen ravintola, jossa on varsin täyttä ja äänekästä. Sisustuksessa lienee tavoiteltu sukukokouksen tai kyläyhteisön henkeä. Viereisessä pöydässä istuu kaksilapsinen suomalaisperhe, jonka isä kaataa viinilasillisen pöydälle ja jälkikasvu alkaa kesken syömisen laulaa mainoslaulua "Yks kakkaa, kaks kakkaa", jota perheen äiti pahoittelee pöytämme suuntaan. Siihen kuitenkin todetaan, että laulaminen on aina paikallaan.

Alkuruokana nautitaan 250 gramman(!) hapankaalikeitto, jossa on paljon kaikenlaista mainiota, ja pääruokana suositaan lihaa. Allekirjoittaneen ruokahaluttomuus jatkuu ja erittäin täyttävän alkukeiton jäljiltä päädytään kokonaan perumaan pääruokatilaus, joka olisi ollut lajiltaan stuffed herring. Tilanne selitetään tarjoilijalle, joka kielitaitoisemman toisen tarjoilijan avustuksella saakin tuotua kala-annoksen pöytään doggybagissa. Hotelliin palattaessa ruokapussi lahjoitetaan ystävällisesti ensimmäiselle vastaantulevalle huivimummolle, joka on kierrellyt kadulla penkomassa roskia. (Toivottavasti hän söi annoksensa luottavaisena ja hyvällä ruokahalulla.)

Hotellilla maistellaan olutta, Arsenikki -vodkaa sekä tilkka balsamiviinaa. Seurueen juoma-asiantuntija on ostanut pullollisen LB:tä, joka ei ole varsinaista ja oikeaa Riikan mustaa balsamia. Myös virallinen Riga Black Balsam osoittautuu paljon paheksuttua mainettaan paremmaksi. Nukkumaan mennään tälläkin kertaa ajoissa, koska seuraavana päivänä edessä on pitkä matka Tallinnaan, ja houretaso on vaarassa ylittää sallitut arvot.